Meidän perhe.

Ville Nieminen
s. -04

Ville on aina iloinen reipas nuori herrasmies. Aamusta, kun silmät aukeavat, hän jaksaa mennä iltaan saakka, kunnes simät painuvat kiinni. Tässä miehessä on virtaa. Pituutta on kertynyt nyt jo koululaisen mitan verran ja usein Villeä luullaankin vanhemmaksi kuin hän onkaan.

Kissoista Ville pitää kovasti ja auttaakin niiden hoidossa aina kun mahdollista. Jetan kanssa syödään samalta lautaselta, Nelleä halitaan ja tietysti oma kissa Salama vie voiton. Pentujen hoitaminen käy jo rutiinilla ja äidille alkaa olemaan jo todellista hyötyä tästä reippaasta nuoresta miehestä. ;)

Autot kiinnostavat Villeä kovasti ja muutamissa autokisoissa on jo päivä ehditty viettämään. Erityisesti Toyotat ja Mitsubishit ovat sydäntä lähellä ja tietysti Lauri Kilpa-auto ja Cars ovat kova sana.Myös Turtlesit, dinosaurukset yms vievät huomion tehokkaasti. Parhaat yöunet Ville saa pääkallo kuvioiduissa lakanoissa. :o

 

Veeti Nieminen
s. -06

Veeti on vastakohta veljestään. Tämä poika osaa tarvittaessa kaikki kiukuttelun hienoudet aina jalan polkemisesta maahan heittäytymiseen saakka mutta toisaalta Veeto on pohtiva pikku älykkö. Mihin tahansa Veeti joutuukin pian hän on jo ottanut kaikki haltuunsa, niin lapset kuin aikuisetkin.

Veeti pitää kovasti autoista mikä ei ole ihme koska koko perhe niistä pitää. Autokisoissa viihdytään hyvin ja nopeat autot saavat huomion. Moottoripyörät ja lentokoneet kiinnostavat myös kovasti kuten myös dinosaurukset ja hirviöt.

Veeti on oikea äidin pikku nuppu. Hän hurmaa kaikki pelkällä hymyllään ja tarhatäditkin on jo kiedottu pikkurillin ympärille.

 

 

Äiti, Tanja Luoma.

-75 syntynyt armoton kissaihminen. Ammatiltaan autonkuljettaja ja tällä hetkellä toimin Cabcorp Oy:ssä toimistolla sekä ajan satunnaisesti taksivuoroja.

Kissaharrastuksessa kokemusta löytyy niin maatiaiskissoista, löytöeläintoiminnasta kuin rotukissoistakin. Kasvatus ja näyttelyttäminen kiinnostaa ja toiminta kissayhdistyksissä. Toiminut mm kotikissayhdistyksessä varapuheenjohtajana, Pyhän Birman kissa ryn pentuvälittäjänä ja varapuheenjohtajana.

Myös autot kiehtovat ja silloin tällöin viikonloppua vietetään autourheilun parissa. Erityisesti jokamiesajot, sprint, ralli ja kiihdytysajot kiehtovat. Vanhat Toyotat säväyttävät eniten ja tietysti oma Mitsubishi. Haaveena olisi saada oma kilpa-auto ja sellainen onkin projektina. :D

Jäsenenä mm Pyhän Birman kissa ry:ssä, Pirkanmaan rotukissayhdistyksessä, Tampereen urheiluautoilijoissa, Mitsubishi Club Finlandissa....

Kissaharrastuksesta

Kissat ovat rakas harrastuksemme. Aloitimme ex-mieheni kanssa kissaharrastuksen kotikissojemme Empun, Lilyn ja Ronjan kanssa, aluksi ihan kotikissanäyttelyistä, mutta lopulta huomasimme harkitsevamme rotukissaa. Lähdimme siis rotunäyttelyyn etsimään meille omaa rotua.

Kun näimme Pyhä Birman ensi kerran elävänä, emme voineet kuin katsoa toisiimme, olimme niin ihastuneita tuohon rotuun. Päätimme alkaa etsimään omaa pyhää pentua, ruskeanaamio naarasta, jonka kanssa voisi käydä näyttelyssäkin.

Kävimme muutamaa pentua katsomassa, mutta jotain puuttui, kunnes lähdimme Kirakan-kasvattajan Anneli Teikarin luokse pentuja katsomaan. Hänellä oli vapaana ruskeanaamio naaraspentu, jolla ei ollut mitään pahaa virhettä, mutta näyttelymenestystä hän ei pennulle luvannut.

Menimme hänen luokseen ja pentuhuoneeseen. Sängyllä riekkui muutama pentu ja kun polvistuin sängyn viereen, yksi pennuista "hyökkäsi" suoraan naamaani kohti. Tämä oli juuri se pentu jota olimme menneet katsomaan, tosin olin jo niin rakastunut, että olisi ollut aivan sama, vaikka tuon kanssa ei olisi voinut mennä näyttelyyn.

Siiri muutti meille alkuvuodesta 1999. Muistan sen tunteen kun pentu tuli, en voinut uskoa sitä todeksi. Ne siniset silmät olivat kauneinta mitä olin koskaan nähnyt ja leijuin pilvissä pitkään.

Ensimmäinen näyttely koitti pian ja Siiri olikin TP. Peli oli selvä, olimme koukussa kissanäyttelyihin. Sen jälkeen on tullut kierrettyä lähes kaikki kotimaiset näyttelyt, sekä joitakin ulkomaan näyttelyitä.

Kasvattajan kannustuksesta uskaltauduimme myös kokeilemaan kasvatusta ja jäimme siihenkin koukkuun. Rakastan tätä ihanaa rotua ja moni kissatuttavani onkin sanonut, ettei voisi kuvitellakaan minulle toista rotua. Olemme kuulemma luonteiltammekin samanlaisia. :)